HISTORIA

Vaakuna pohjautuu alkuperäiseen IFK vaakunaan vuodelta 1897 ja koostuu kahdesta väristä. Merkillä on pitkät juuret ja se symbolisoi yhteenkuuluvuutta.

Suurin osa IFK-seuroista käyttävät perusväreinään sinistä ja valkoista, jotka kuvastavat viattomuutta ja uskollisuutta. Seuran nelisakarainen tähti edustaa Peräänantamattomuutta (Ihärdighet), Valmiutta (Färdighet), Voimaa (Kraft) ja Ystävyyttä (Kamratskap).

Helsingin IFK perustettiin vuonna 1897. Ruotsalaisessa reaalilyseossa syntyneen seuran urheiluhistoria aloitettiin ensimmäisenä talvena hiihtokilpailuilla, mutta vuonna 1899 puheenjohtajaksi valittu Uno Westerholm halusi laajentaa IFK:n toimintaa useampiin urheilulajeihin. Vuonna 1900 IFK:ssa kilpailtiin jo pyöräilyssä, uinnissa ja yleisurheilussa, ja vuonna 1907 seuran 10-vuotisjuhlissa lajit olivat lisääntyneet voimistelulla, tenniksellä, jalkapallolla, jääpallolla, luistelulla ja hiihdolla.

Kansainvälisesti käsipallossa kilpailtiin aluksi ulkolajina, ja käsipallo oli mukana olympialaisissa jo vuonna 1936 Berliinissä. Suomessa Käsipalloliitto perustettiin toukokuussa 1941, kun taas kansainvälinen käsipalloliitto IHF sai alkunsa eurooppalaisten jäsenmaiden kesken heinäkuussa 1946. IFK:ssa käsipallo aloitettiin ensin väliaikaisen toimikunnan alaisuudessa, mutta seuran vuosikokouksessa 1943 perustettiin oma käsipallojaosto puheenjohtajanaan Harald Hjelt.

Miesten SM-sarja

Suomen mestaruudet käsipallossa on ratkaistu sarjamuotoisesti vuodesta 1944 lähtien, HIFK:n ollessa SM-sarjan perustajajäsenenä heti ensimmäisellä kaudella. Joukkue juhli ensimmäistä mestaruuttaan jo toisella sarjakaudella vuonna 1945, toistamiseen kultaa saatiin vuonna 1951. HIFK aloitti käsipallon hienolla menestyksellä. Joukkue rakennettiin seuran muiden lajien urheilijoista, kun IFK:n jääpalloilijat ja jalkapalloilijat tekivät vierailun uuden jaoston otteluihin. Myös yleisurheilun puolelta löytyi pelisilmää vauhdikkaalle lajille, juoksutähti Bebbe Storskrubbin osallistuessa isolla roolilla käsipallomatseihin.

Toinen historiallinen hahmo IFK:n käsipalloilussa oli alusta saakka Lars Mattsson, joka toimi vahvana managerina niin miesten kuin naistenkin joukkueissa. Lasse Mattsson antoi korvaamattoman tärkeän työpanoksen IFK:lle, ollen mukana edustus- ja junioritason toiminnassa jopa neljän vuosikymmenen ajan vuoteen 1983 saakka.

HIFK:n parhaat vuodet ajoittuvat käsipalloilun ensimmäisille vuosikymmenille. Käsipallo oli uudenlainen sisäpalloilulaji, eikä kaupungista ollut helppo löytää sopivia halleja harjoittelua varten. Pelejä jatkettiin myös ulkokentillä sisäsarjan rinnalla, IFK:n kiertäessä kotihallia etsimässä Gloria-salia tai jopa Westendiä myöten. 50-luvun aikana tilanne kohentui merkittävästi, kun Otaniemen urheiluhalli valmistui olympialaisten harjoittelupaikaksi ja Tennispalatsistakin löytyi käytettävä kenttä. Myös Ruskeasuon palloiluhalli oli käsipalloilijoiden käytössä, ja parantuneet olosuhteet näkyivät myös IFK:n menestyksessä. IFK:n nykyinen kotiareena Helsingin Urheilutalo valmistui Kallioon vuonna 1961 nostaen joukkueen huipulle. Urheilutalon avajaisista alkaen 70-luvun loppuun asti IFK jäi vain kahdesti välierien ulkopuolelle, esiintyen finaaleissa yhteensä 11 kertaa.

50-luvulla IFK sai yhteensä viisi SM-mitalia, 60-luvulta saaliina oli kaksi kultaa ja kaksi hopeaa, toisen helsinkiläisseuran Arsenalin viihtyessä mitalisijoilla koko 60-luvun. Vuosikymmenen vaihteessa IFK ehti finaaliin kahdeksan kertaa peräkkäin voittaen mestaruuden kolmesti vuosina 1972-74. Kolmen vuosikymmenen aikana kausina 1950-1979 IFK jäi kärkinelikon ulkopuolelle vain viisi kertaa, keräten yhteensä 17 mitalia (6 kultaa, 8 hopeaa, 3 pronssia) Viimeisen mestaruuskauden 1974 jälkeen joukkue on ollut loppuottelussa vain viisi kertaa, ja tuorein mitalisija on vuoden 1989 SM-hopea.

Koko 2000-luvun HIFK on esiintynyt liigan keskijoukoissa. Runkosarjassa sijoitukset ovat useimmiten olleet haarukassa 4-6, mutta pudotuspeleissä HIFK ei ole yltänyt puolivälieriä pidemmälle. Yksittäisillä peleillä ratkaistavassa Suomen Cupissa HIFK on menestynyt hieman paremmin, enemmän tai vähemmän ottelukaavion avulla. Final4- ja finaalipaikkojakin on tullut tasaisella vauhdilla, mutta yhtään Cup-mestaruutta ei ole Stadissa nähty vuoden 1988 jälkeen.

Vielä nykytilastoissakin HIFK on perinteisin seura käsipallon SM-sarjassa pelaten jo 67. kauttaan pääsarjassa. HIFK on myös pisimpään yhtäjaksoisesti (vuodet 1944-93) mestaruussarjassa pelannut joukkue. Mitalitilastoissa HIFK on toiseksi menestynein joukkue Karjaan BK-46:n jälkeen, miesten saavutettua seitsemän Suomen mestaruutta sekä yhteensä 23 SM-mitalia (7 K, 11 H, 5 P). Vuodesta 1974 lähtien pelatun Suomen Cupin IFK on voittanut neljä kertaa, lisäksi 70-luvun arkistoista löytyy kolme ulkokenttien Suomen mestaruutta.

HIFK:n Suomen Mestaruudet, käsipallon MSM
1945
1951
1965
1966
1972
1973
1974

LÄHTEET:
100 år för Finlands idrott, Ingmar Björkman
Suomen Käsipalloliitto, www.finnhandball.net
Suomen käsipallosivut, web.abo.fi/~jbacklun/handball.htm